Hetki jokaisen meidän lähteä täältä kerran on, Mut miks parhaat otat ensin ja aivan liian aikaisin? Mä kysyn taas kerran Taivaan Isältäin ja hiljaa huokaan, kyyneleitä ikävässäni vuodatan. Antaisin mä mitä vaan jos saisin sua vielä kerran rakas ystäväni halata ja rutistaa. 

Rakas ystäväni Jappu (22v) kuoli pari viikkoa sitten. Hautajaiset olivat lauantaina. Tuntuu tosi pahalta, että jo neljäs hyvä ystävä lähti taivaaseen. Jappu oli ihana ihminen ja mahtava persoona. Me tutustuttiin kesällä vuonna 2000. Meistä tuli läheiset puoli vuotta myöhemmin, kun erosin silloisesta kihlatustani (joka oli myös Japun kaveri). Olin todella rikki henkisesti, enkä tahtonut käsittää koko eroa. Jappu auttoi minut pahimman ajan yli olemalla siinä vieressä tukemalla ja kuuntelemalla. Kun olin hyppäämässä parvekkeelta ja olin viiltämässä ranteita auki, Jappu oli suojelusenkelinäni ja pelasti minut. Kun kevät eteni ja päästin irti surusta, mä ainoana tyttönä, ja jätkät Tommi, Ville, Vesa ja Jappu oltiin erottomattomat. Kokeiltiin me seurusteluakin Japunkaa, mutta ei se oikein ollut hyvä idea, koska enemmän tunnettiin toisemme sisaruksina kuin rakastavaisina.

Vaikka aika vei "meidän jengin" erilleen, v.2003 me alettiin viettään taas tosi paljon Japun kanssa aikaa, ja sellainen tapahtuma on jäännyt tosi hyvin mieleen siltä syksyltä kun oltiin aika sekasin Japunkaa molemmat ja pidettiin käsistä kiinni ja supateltiin kaikenlaista peiton alla ja Jappu sanoi että oon sille tosi tärkeä ja rakas. Se oli tosi ihana hetki. Sinä syksynä mä rakastuin Japun isoveljeen. Alussa Jappu ei tiennyt siitä mitään, ja yks kaunis päivä se sitten sanoi yhtä-äkkiä että haluaisi alkaa seurusteleen munkaa ihan kunnolla, ja että perustettaisiin perhe ja kaikkea muuta! Jappu oli halunnut aiemmin sellaista kaikkea, mutta yhden toisen tytön kanssa, mutta jotenki se kuulemma tuntui liian sisarusmaiselta, koska ne olivat tunteneet toisensa ala-asteelta asti. Jappu sanoi ekan kerran rakastavansa mua... Se tuli tosi yllätyksenä, kuin pommina taivaalta mulle. Mutta mä olin rakastunut sen veljeen niin sokeasti ja kerroin sen Japulle siinä, (tiedän, tosi ääliömäistä) ja se pettyi ja kauhistuneena sanoi, että "muista tää; siitä ei hyvää seuraa". Sen jälkeen Jappu muuttui vähän etäisemmäksi. Ja Jappu oli oikeassa veljensä suhteenkin, vaikka sitä en silloin uskonutkaan ja luulin sen sanovan vaan niin koska oli mustasukkainen. Vajaan kahden viikon päästä siitä kun oltiin alettu seurustelemaan Japun veljen kanssa, sain ensimmäisen kerran mustansilmän.  Kaikesta paskasta huolimatta kestin sitä jätkää yli 8kk. Jälkeenpäin muistin ne Japun sanat että "siitä ei hyvää seuraa" ja kadutti ihan älyttömästi että olin niin tyhmä etten uskonut sitä, ja niin tyhmä kun annoin sille rukkaset silloin kun ei olisi ehkä pitänyt! Myöhemmin molemmat mentiin naimisiin, Jappu kerkesi erotakin... niin me kuitenkin pysyttiin ystävinä, vaikka olihan meillä riitojakin joskus, aina ne vaan sovittiin.  

Nyt Jappu sitten on poissa, taivaassa. Se tuntuu tosi pahalta vaikka tiedän että Taivaan Isä kyllä pitää huolen ja siellä on varmasti hyvä olla.

Vain sydämeen muistot kauniit jäävät.